Mulla on ollu vähän hajamielinen olo. Ei oikein jaksa puuhailla mitään, pelkästään jolisen emännän kiusaksi lähes koko ajan ku oon hereillä. Väsyttää vaan niin paljon, tiedättekös.

Sain minä emännältä viime keskiviikkona kalaa! Seitiä, kun se oli tekemässä siitä ihmisruokaa niin se jemmasi mulla pienen palasen. Ensin mä haistelin emännän sormia ku ne tuoksui NIIIIN ihanasti kalalle ja vähän taisin innoissani puraistakin niitä sen sormia.... mutta ei hätää emäntä kun on niin paksunahkainen. emäntä syötti mulle ne pikkupalaset yksitellen ja kyllä mä muistin vielä miten ne napataan ihmisen sormista siististi.

Väsyttää niin paljon nykyään....

Nyt mä taas jolisen teille vähän kuulumisia. Emäntä bongas jostain ton "jolinan" ja sano että sitähän mä joka yö harrastan.  Äsken se kyllä epäonnistu ku olin just käyny muonittamassa itseni ja nuolin nasukkaani ja sit ajattelin et vähän maukasen, ni siitä tuli suurin piirtein "Maauunjaljnalh!" Siis aloitin mau'ulla, mut nuolin nessuani samalla. Saman tyyppinen on ku mau'un ja sit alkaa haukotuttaa "Maauuuhhhhgh!". Emäntää huvittaa jostain syystä ku mä sekoilen.

Mut hei! Sainhan mä sentää ehtaa lihaakin! Emännältä! Olin niin innoissani, että puraisin vahingossa emäntää sormesta. Toi vaan on niin paksunahkanen ettei siihen jääny mitään jälkeä eikä emäntä ollu lainkan kiukkune.

Mulla on nyt kahdessa uudessa paikassa vesikuppi. Nyt mun ei tarvi enää hypellä mihinkään. Yks on olkkarissa (se oli j oskus aikasemminkin siinä) ja sen mä olen hyvin hoksannu ja toinen on ihan ruokakuppien vieressä ja senkin paikan mä muistan. Ja ne molemmat on valkoisia ku veden kuuluu olla valkoisessa kupissa. Nyt en oo moneen viikkoon hyppiny mihinkään. Se on musta vähän outoo ku mä en vaan tahdo enää hyppiä, se on jotenki niin raskasta.... Mut emännän sylissä mä silti tykkään olla! Kun se lukee tai pelaa koneella, mä makaan sen reisien päällä ja kehrään. On kiva olla lähellä.

Musta tuntuu et kohta pitäis alkaa jolista eteisen oven lähellä. Aurinko on paistanu viime aikoina ja kun emäntä siivos partsia ni mäkin kävin siellä. Eikä enää kovin kylmä ollu! Jos mä pääsisin taas nuuskuttaa ulos ja näkisin taas mun lempparimännyn.... mut nyt janottaa, pakko mennä juomaan!

Mau vaan kaikille! Emäntä kyllä sanoi et mä en sano pelkästään mau vaan nykyisin mä juttelen silleen ku "Kkrrrmaaauu!!" tai "Mauumau!" ja ylensä mulla on volyymit kaakossa. Eilen yöllä mä annoin emännän nukkua peräti neljään asti ennen ku herätin sen , enks mä oo jalo >o<

Me oltiin taas sellasen tärisevän ja murisevan metallilaatikon kanssa liikenteessä. Mä vaan nukuin se tärinän ajan. Me mentiin sen vanhemman emännän ja isännän luo! Tiiättekste, siel etelässä oli jo ihan lämmin. Siellä maaseudulla haisi sellanen iso elikko ja mä olin ihan nenuli pystyssä ja haistelin tuulta. Kaikkee kivoja tuoksuja ku maa oli ihan sula! Lentäviä paisteja oli vaikka millä mitalla ja se vanhempi isäntä oli saanu kiinni sellasen hiiripaistin! mä en olis IKINÄ uskonu et se olis oikeesti sen ite saanu, varppina käytti jotain apuvälineitä. Mä haistelin sitä paistia, mut tietty emäntä tuli väliin.... ja yön aikana se paisti oli kadonnu.

Mä sain siltä vanhemmalta emännältä velliä, mikä muuten oli tosi hyvää ja oli hyväksi mun masulle ja sit mä sain monta pientä palasta ehtaa lihaa, emäntä antoi ne mulle sormistaan. Mä vähän emännän kanssa jutskasin tosta liha asiasta; emäntä ei anna mulle enää possun sydäintä ku kerran se lekuri sanoi, et se on muka liiian vahvaa, ku mulla on toi munuaisten vajaa toiminta ja kaikkee... ja kissin kikkareet!! Mä haluun lihaa enkä mitää pussimuonia jatkuvasti!!

Tänään mä oon ahkerasti jutskannu emännän kanssa ja sit olin pitkään sen sylissä, mut emäntä siirsi sit mut sohvalle ku mä oli muka niin kuuma.... pöh!

Kuvia ei oo tosta reissusta ku emännän piti TIETYSTI unohtaa kamera kotiin.... Ihmiset!!

Nyt sain vihdoin kunnolla koneaikaa että voin tassutella teille vähän kuulumisia.

Sillon ku oli vähän kylmempää ni emäntä käytti mua eläinlääkärillä. Mä en oli tietty halunnu, miks emäntä sellaseen tuhlaa rahojaa, mä oon ihan kunnossa. Me jouduttiin odottamaan omaa vuoroa yli kaks ja puoli tuntia, sinne oli tuotu joku vääränrotuinen hätäleikkaukseen. Yhdeksän jälkeen illalla emäntä alkoi hiiltyä, mut sit se lekuri huusi mun nimeä.

Emäntä halus sellasen "terveystarkastuksen" mulle. Se lekuri tunnusteli mun karvaisia kylkiä ja massua ja sanoi et mä oon ihan tyypillinen vanha kissa joka sairastaa munuaisten vajaatoimintaa; laiha selästä ja lonkista ja roikkuvatsainen ja.... MITÄ!!!! minäkö muka roikkuvatsainen!!! Kateellisten panettelua ja mun imagon mustamaalusta, mullahan EI ole roikkuvatsaa!!! Ei, ehdottomasti ei!

Sit se lekuri katto mun silmiä. Emäntä ku epäili et mulla olis näkö huonontunu. Se lekuri sanoi et se johtuu munuaisten vajaatoiminnasta, vähitellen voi näkökin mennä sen takia. Se lekuri halus kattoo mun silmänpaineet ku emäntä kerto mun noloista "jumiinjäänti" jutuistani. Se lekuri otti sellasen pienen mittarin jonka päässä oli sellanen pieni valkonen pallo. Sillä se sitten naputteli mun silmää. Mä oli ihan kuulisti, se vaan vähän kutitti, mun en mä viittiny alkaa mitään souta vetämään. Ei mun silmissä ollu mitään isoja silmänpaineita, mä olisi voinu saman tien kertoo sen sille lekurille. Mut se lekuri sanoi et näköä on aika paljon menetetty oikeasta silmästä ja sitten se antoi emännälle jotain silmä tahnaa ku se oli tulehtunukki vähäsen se silmä. Nyt mulla on simmut ihan ok, mut emäntä joutuu öisin pitää vessassa valoja et mä nään mennä sinne.

Ja sit se inha lekuri halus musta verikokeen et se vois kattoo missä mallissa mun munuaiset on. Emänti kielsi nukkuttamasta, ku mä voisin nukutuksessa saada kohtauksen ja verenpaineet laskee. Ni sit se lekuri antoi mulle 1,5ml nestemäistä diapamia!! Mulle tuli siitä TOSI kevyt olo, eikä mua harmittanu yhtään et olin lekurilla. Mut sit se tökkäs sen neulan mun etutassuun!!! Mä murisin ja koetin riuhtasta tassun pois mut se oli liian vahva.... ja sit mua nolottaa kertoo, mut mä hädissäni laskin alleni.... ja tää tyhmä lekuri oli ottamassa siitä pöydältä mun pissastakin näytettä!!! Ihan tyhmiä noi ihmiset..... Mut mun munuaiset oli ihan ok, pikkusen arvot koholla ja ureapitoisuuskin pissassa oli ihan normaali.

Onneks mä pääsin sieltä sit viimein pois, mut olin mä vähän aikaa katkera emännälle ku se vie mut sellaseen paikkaan..... Täs on viel kuva ku alkoi toi kirkas juttu taas loistaa:

Ai niin. Emäntä käski kertoo et se on nyt viimein päässy pois siitä kamalasta paikasta mihin sen piti aina aamuisin mennä tienaa mun muonarahoja. Emäntä kerran itkikin kotona ku se ei enää jaksanu ja sitten se oli mun kanssa kotona ku se oli sairauslomalla työstressistä. Et nyt se on sit työtön ja mä saan koko päivän mau'uttaa sitä mieleni mukaan! Ja nyt se ehtii silittää ja paijatakki mua enemmän, jee!!!

Mau kaikki kaverit.

Siis voittekste kuvitella miten typerä tuo mun emäntä voi olla. Se meni ilman mun lupaa vaihtamaan tätä nettiliittymää ja nyt mulla ei toimi yhteydet, enkä ole voinut PITKIIN aikoihin laittaa teille mitään infoa.

Itse asiassa ei se netti toimi vieläkään, mä livahdin alakerran kisukaksikon koneelle ilman että kukaan hoksasi. Mä laitan sitten parempaa infoa kunhan saadaan se netti yhteys.

Heipppa!

Hitsit että on tapahtunut tänä viikonloppuna! Ei saa pikkunen kissi edes kunnolla nukuttua kun koko ajan ollaan häiritsemässä. Eilen oli kivaa kun se vieras kolli lähti jonnekin jo aamusta. Emäntä kyllä sanoi että se tulee vielä takas. Emäntä siinä touhus jotain ja pesi lattioita. Ja sitten kuulu keittiöstä "IIIIIHH!" ja mä kuulin ku emäntä soitti sen kollin takas. Ja sit ne lähti johonki ja mä jäin ihan yksin!

Sit kun mä taas näin emännän ni sillä oli siinä etutassussa  yhessä niistä pitkistä varpaista sellanen valkonen side. Emäntä sano et se oli vahingossa viiltäny peukaloaan uudella veitsellään ja et oli tullu syvä haava. Sinä peukalossa on kuulemma kaksi tikkiä ja ne ommeltiin ilman puudutuksia.

Sitten illalla tänne alkoi tulla tosi paljon pahvilaatikoita ja kaikkee tavaraa ja kaks uutta nuorempaa kollia. Se vanhempi kolli vissiin muutti tänne emännän luo.

Ja sitten mä sain kohtauksen myöhään illalla. Se uus kolli rapisteli muovipussia ja mä sit sain siitä äänestä sen kohtauksen. Emäntä oli nukahtanu sohvalle, mut se kuulemma syöksyi täydestä unesta mun luo ja piti mua aloillaan ku mä sätkin. Mä vahingossa raapasin emäntää sormesta (toim.huom. sama oikea käsi jonka peukala silpaisin) ja emäntä MELKEEN iski päänsä pöydänkulmaan ku se syöksy lattialle mun luo. Se ei ollu nyt niin paha kohtaus ku joulunaikaan oli.  Se vieras kolli sano et se oli kyllä ihan selvä epileptinen kohtaus. Mä onneks toivuin siitä ihan hyvin ja oon nyt ihan OK.

Mut emännällä on se side paikallaan viel koko ens viikon. Se on kuulemma vähän kipee ja sitä tykyttää silleen inhottavasti.

Mä katon jos mä sit taas ehtisin kirjotella kuulumisia.

No, eka mun pitää sanoa,että emäntä on ollu jotenkin kauheen kiree nykyään. Sillä uhkaa vissiin olla yhtä kiireinen kevät ku syksykin oli. Se uhkas jopa lopettaa tän blogin, mut mä sit siihen et mä otan tän sit kokonaan itelleni. Ja sitten.....!!!! Ajatelkaas!! Emännällä on vissiin joku uus kolli kuvioissa kun mä en ole kunnolla päässy emännän viereen viekkuu nukkuu, aina siinä on joku toinen ehtiny ennen mua. Se on sellanen vanhempi ku se joka lähti kesällä ja ei se kovin iso ole, mut me ei oikeen tulla toimeen ja.... APUA!! Emäntä kattoo vähän vihasesti, se ei ehkä tykänny ku mä kerroin et sillä on joku juttu.....

Mut siis kuitenkin, täällä on nyt ollu tätä vipinää ja meininkiä ja mua ei pientä kissiä huomioida pali yhtään. Ja ajatelkaas mitä sitten emäntä teki sen uuden kollin kanssa!! Mulle!!! Ne pesi mut!! Joo'o, ne kaks pesi mut ja se EI ollu mun idea! Oikeestaan mä kyl tiesin sen ku mä en ite enää pese itteäni niin pali ku nuorena kollina, mut siis hei ihan oikeesti... Ja se emännän uus kolli otti niitä kuvia:

Tässä on eka kuva ku mä entiiä tulevasta vielä mitään:

Ja sitten tässä mä olen ihan märkä (täs näkyy emännän jalat):

Emäntä tietty kuivas mut kun sehän kerran kastelikin mut. Sillä on tossa toisessa kädessä sellanen juttu joka puhalsi kuivaa ilmaa:

Ja sitten mun on pakko laitaa kuva ku mä oon sitten kuiva ja hyväntuoksuinen ja pörhee. Mulla kyllä oli turkki sähköinen vähän aikaa:

Ja sitten .... ARVATKAAS MIKÄ PÄIVÄ ON TÄNÄÄN!!!!

Lempikissinne Jontun, Aristokatin 18-v syntymäpäivä!!! Mullon synttärit! Ja aikas vanhakin mä oon, mut ei se tahtia haittaa. Mä oon kyllä laihtunu aika paljon, vaikka syönkin ihan hyvästi niitä kuivaraksuja ja sitten niitä märkäruokia. Ja juomassa käyn aina välillä. Nyt vaan on toi palvelu huonontunu, ku tolla emännällä on toi uus kolli. Mua kyllä harmittaa toi vieras kolli, ku se koko ajan kiehnää emännän kimpussa ja mä en sit pääse niiten väliin ollenkaan.

En mä sit oo oikeestaan touhunu paljon mitään. Nukkunu lähinnä, syöny ja sit koettanu vahtii tota vierasta kollia.

Täällä minä taas harjoitan kaksitassujärjestelmää. Ette kamut usko miten kovasti piti maukua ja suorastaa ulista, että sain emännän tähän suostumaan. No siis kaikkee on tapahtunu.  Just käytiin emännän kanssa vähän nuuhkiis ulkona. Mä tykkäsin ku olin emännän sylissä, mut sit en enää tykänny ku mut laskettin maahan.Kylmää valkosta höttöä!! En tykänny ja kipin kapin takaisin sisälle.

Eli talvi on tullu. Mä olen nukkunu tosi paljon, ku ei silleen oo muuta tekemistä ku nukkua ja syödä ku emäntä on tienaas mulle muonarahoja. Mun muona on aika kallista ku se pitää ostaa eläinlääkäriltä. Sellasta lääkeruokaa, ku mulla on toi munuaisten vajaa toiminta- juttu.

Täss emäntä yllätti mut! Mun mielestä tää kävis hyvin vaikka pikkupentujen opetuskuvaksi: Miten valataan ihmisten nukkumapesä:

Toi on sentäs 160cm levee, mut hyvin mä sen täytän!

Heips fanit!

Mulla on ollu aika tylsää. Emäntä ei käytä mua enää ulkona, koska on kylmä. Se ei kuulemma jaksa viedä mua ulos ku mä vaan hiukan rapsautan mun lempparimäntyä ja kipitän sit heti ovelle. Enkä mä itse asiassa jaksakkaan enää meuhkata niinku nuorena. Mieluusti mä vetelen sikeitä ja mau'un emännälle. Mä kerran nukahdin emännän rinnan päälle tohon sohvalle ja emäntäkin nukahti! Musta oli ihan kivaa nukkua siinä yhdessä, mut arvatkaa kuka alko sit tuohuumaan... no emätä tietty.

Viikonloppuna me tehtiin lättyjä. Tai siis emäntä teki, mä toimin vaan laaduntarkkailijana. Nyt sit kaikille "Anoille" jotka kohta kirjottaa et hyi kamalaa, kissa pyödällä; tiedoks vaan et emäntää ei haitannu yhtään et mä olin tuohussa mukana ja se söi ite ne kaikki lätyt eikä tarjonnu niitä kellekkään muulle. Ei niis kuulemma ollu edes yhtään irtokarvaa. Ja mullahan ei oo tapana nuoleskella ihmisten safkoja tai juttuja. Tai voin mä joskus nuolasta emännän nenulia tai poskea. Sillä on muuten jännä poski, ei yhtään karvanen niinku mulla! Hämmästyttäviä noi ihmiset....

Heips taas ja olkaa kissoiksi!!

Arjan Jane ja Milla antoivat emännän blogiin tämän plakaatin, mutta minä vähän niinkuin pihistin sen itselleni:

Kaikki karvaiset (ja okei, emäntä käski) ja vähemmän karvaiset kamut saa napata tästä tän napikan kanssa.

Mau vaan kaikki karvanaamat! No, okei kaikki karvattomat fanit myös (emäntä käski laittaa ton viimeisen). Vielä kun on näitä mukavia päiviä, jollon ei nenulia pistele kylmästä, niin oltiin vähän käveleskelemässä tossa mun lähimetsässä. Siis munhan toi mettä on, tietty. Mä kävin ihan tuolla autotiellä asti, tuolla missä näkyy toi yks auto. Emäntä oli mukana kattoos ettei kukaan vääränrotuinen tai liian pieni ihminen tuu kiusaa mua. Mä en kyl enää välitä noist vääränrotuisista ja pienistä ihmisistä; mulla on kuulo sen verran huonontunu, et mä en niitä enää ees huomaa. Mut tässä se kuva:

Emäntä TIETYSTI oli taas ottanu sen kameran mukaan ja se sillä höselsi koko ajan. Mun sit piti oikeen tulla läheltä tutkaa et mikä siin niin muka kiehtoo:

Sit me mentiinki jo takas sisälle ja mä söin. Emäntä koetti et jos mä olisin syöny sellasta fisuruokaa, mut en mä tykänny sen hajusta. Mä syön nyt sit vaan yhtä ja samaa märkäruokaa ja kahta erillaista kuivamuonaa. Ja nyt emäntä on alkanu antaa mulle jotain rasvasta litkua ruiskulla suuhun. Ku mulla alkoi olla jo aika hankaa toi isommalla asialla käyminen, mä mau'uin hirveesti hiekkalaatikolla ni emäntä osti mulle pullollisen parafiiniöljyä. Ja on se auttanu, en pidä enää sellasta meteliä mun asioista.

Sain taas emännältä koneaikaa! Musta on kyllä aika tyhmä ku emäntä on joko hirmu monta tuntia pois kotoa, eikä oo seurustelemassa ja kehräyttämässä mua. Tai sitten emäntä istuu koneella tai tekee niitä villajuttuja tai on niin hajamielinen ettei oo mun kaa. Se on sit vissiin kiireinen. On kyl hyvä ettei mulla ole kiire mihinkään! Täskin mä vaan oon ja mietin. Et jäiskö olkkariin vai menisinkö eteiseen maukumaan!

Hei kaikki karvanaamat!! Mäkin sain vähän koneaikaa. Emännällä on vissiin muutenkin aina kiire ja sit se vaan käy tosi nopeesti koneella ja ehtii sulkea sen ennen ku mä edes hoksaan et kone on auki!! Koeta siinä sitten saada koneaikaa.... muutenkin on AIKA hidasta kirjoittaa kakstassujärjestelmällä.
Sillon ku se toinen ihminen asu emännän ja mun kanssa ni sillon tossa olkkarissa oli sellanen kirjahylly, mut en mä niistä kirjoista välittäny. Mut siel oli tosi hieno kaappi missä mä aina nukuin vanhan villapaidan päällä. Mut sit se ihminen lähti ja vei sen hyvän nukkumispaikkakaapin. Emönnällä meni pari kertaa ennne ku se hoksas et miks ihmeessä mä istun telkan edessä. No, hö! Tietty etin mun nukkumispaikkajemmaa!! Emännän oli sitten pakko uhrata Orvokin antamista laatikoista yks mulle uudeksi jemmaksi:

Tietty mä heräsin ku emäntä alkoi taas heilua sen kameran kanssa:

"Mitä, kuka, hä! Enkö mä oo maukunu, et sitä kameraa ei muhun käytetä!!"
Sit mä vaihdoin kylkee ja vähän venyttelin. Ky toi laatikko on vähä pieni, tassut menee ulkopuolelle. Oli se kaappi kyl ehkä parempi....

Meoltiin emännän kanssa viikonloppuna ulkoilemassa. Mulla meni aika kauan ennen ku mä hoksasin, et siel tosiaan on lämmintä ja nyt ollaankin kolmeen otteeseen oltu puolen tunnin lenkillä tossa lähimetikössä. Mä olisin kyl vähän useemmin ja kyllä mä sen toiveen tuonkin sitten julki >.<

Tässä mä meen tonne ruohoviidakkoon ja vähän kuulostelen, et tuleeks se emäntä perässä:

Ja sit mä kuulin jotain! vissiin ne oli ne harakat jotka huusi mulle:

Ruohostaakki mä sit aloin ku ne harakat lopetti:

Oli kivasti kaikkia hajuja ja ruohoa. Mä kävellä tepsutin ihan omaa vauhtiani. Välilla piti nuuskutella ja ihmetellä. Kivasti oli kyllä toi ruoho kasvanut, mä en nähny paljon mitään ympärilleni!

Emäntä on ollut oudon hiljainen lähiaikoina ja täällä asunnossakin on ollut hiljaista. Mikäs siinä kukaan ei häiritse mun nokosia! Tosin Eilen emäntä kyllä mua häiritsi. Se oli käymässä ulkona ja kun se tuli sisälle ni mut herätettiin, otettiin kamera mukaan ja vietiin ulos! Ku emäntä oli nähny siilin!! Mun piti sit tietty tutustua siihen kummajaiseen lähemmin:


Ihmeesti toi puksutti ja puhisi:


Näin läheltä mä uskalsin sitä siiliä haistella!:


Ei toi siili oikeen musta välittäny, se ei menny ollenkaan silleen kokonaan kerälle. Ja hei, tosikollit pystyy pitämään punaistakin nauhaa!
Täs viel se siili, mä olin jo tossa vaiheessa menettäny mielenkiintoni:

Kattokaa mitä emäntä teki!

Se tuli kiusaamaan mua kamman kanssa ja sit se pölli mun karvoja! Mä olen jo aikoja sitten hoksannu et se jemmaa noita johonkin ku tuntuu et se on koko ajan mun kimpussa. Kyllä tuolta leuan alta saa saa harjata ei siinä mitään, mut mä en tykkää jos noita mun pussihousuja tai häntää harjataan.

Tässä mä sit koetan tuijottaa emäntää, et oikeestikko meinaat noi tosta ottaa:

Heippa kaikki karvakaverit! Emäntä ei oo taas aikoihin päästäny mua tassutteleman omia kuulumisia. Mä en käsitä mikä se on se "kiire" mistä se aina vouhottaa. Tai sit kun se illalla valittaa et se on väsyny! Siinä nyt mitään ongelmaa ole; jos on väsy niin unta korvien väliin vaan. Oon mä ollu muutaman kerran tässä ulkonakin, mut oon vaan tota mun mäntyä käyny raapimassa. Hirveesti kuulemma on oravia pihassa, mut emäntä varmaan huijaa kun en mä vaan niitä hoksaa.

Mut vähän niinku hyvitykseksi, taddataa!!! Emäntä oli hommannu mulle oman hienon heinän parvekkeelle. Ton heinän nimi on vissiin "Ei Jontun heinä, emon heinä!! Pois!". Musta toi nimi ei oo kovin hyvä, mut senhän te tiiätte et ihmisillä on joskus rajoittunu mielikuvitus. Eli kuva:

Tossa mä poseeraan nätisti ton heinän vierellä. Toi tollanen tosi kuul kirjava heinä. Täs seuraavassa kuvassa mä olen sit in action:

Emäntä otti viel toiselta suunnalta kuvan ennen ku se törkeästi keskeytti mun puuhat ja ajoi mut sisälle:

Että kissaa rallattaa!! Oon niin hyvällä tuulella, kun ei oo enää kylmä ja sitä valkoista nöyhtää maassa. Saa kunnolla tassutella pihalla. Emäntä vei mut taas aamupäivästä pihalle, kivasti aurinko paisto. Mut tietty sen pöhkön ihmisen piti ottaa kamera mukaan. Miks aina kaikki kiva pitää mennä pilaamaan sillä ihme raksuttavalla kojeella!

Mut siis tässä on se mun mainostama mänty jota mä tässä koetan vähän pahoinpidellä:

Toi on mun luottomänty, se on ihan rapun ovea vastapäätä, joten mä melkeen juoksen sen kylkeen kiinni! Emäntä ei oikein tykkää, kun tossa just on lähellä sellanen tahmanen kohta ja se tahma tarttuu mun tassoihin ja sit kaikki roskat ja neulaset ja....
Ja sit vähän valipalaa, mulle ei kato mitkään vehnänoraat kelpaa, sen pitää olla ehtaa pihalla kasvanutta ruohoa:

Ja sit se paju tuolla toisella puolella taloa. Sitä mä en niin useasti hoksaa raapia kun tota mäntyä, mut on toikin ihan kiva. Keväällä siin on hirveesti niitä pieniä, karvaisia otuksia mitkä pörisee ja joiden takia emäntä joutuu paniikkiin (en mä vaan tajua miks?) Mut mua alko oikeesti jo ärsyttää toi kuvan otto ja emännällä oli vissiin vähän vaikeuksia saada mut pysymään kuvassa, hih!!

 

Meinaan on jo odotettu tätä koneelle pääsyä. Emäntä ja isi on niin kovasti aina kansoittaneet koneen, etten mä sovi tähän pikku tassuineni. Ja tästäkin sai kovasti maukua sohvan vieressä, MAAUUUH!!

Olen muuten vasta hoksannut, että siellähän on kevät tulossa. Tänään emäntä käytti mua ulkona, aurinko paisto ja turkkiin ei tuullut kylmästi. Oli kyllä ihanaa! Raavin tota yhtä lähimäntyä ja sit viel talon toisella puolella yhtä isoa pajua. Toi paju on hyvä, siinä aina on niitä Reetin mainostamia lentäviä paisteja. Vaik ne on niin korkeella ja emäntä ei kumminkaan anna mun niitä edes koettaa. Ja kyllä tuoksui keväälle ja lämmölle. en mä sit loppujen lopuksi niin pitkään jaksanut olla ulkona, kun alko niin ramasemaan. Ulkolenkin päätteeksi otin vuodet ekat päiväunet parvekkeen tuolilla, jonne emännä piti tietenkin tulla ottaa kuvia:

Tässä mä toivon hartaasti et toi ihminen häipyy ton kameran kanssa muualle:

Mau vaan kaikki fanit! Emo oli tänään tosi kiva, mä pääsin ulos! Tai siis vähän kyllä aristelin kun melkein koko talvi on vietetty sisätiloissa. Olen kyllä ihan mielelläni talvisin täysipäiväinen sisäkissa, turkki on jo sen verran ohkainen, ettei pakkasessa te mieli olla.

Ensin emo vei mut ulos. En kyllä oikein olis halunnu..... tuntui niin kylmältä! Emo sit nosti mut sylkkyyn ja kantoi lähimmälle männylle. Sitä mäntyä mä sitten raavin ja revin ja venyttelin. Vähän uskalsin nuuskuttaa, mut se ilma oli aika kylmää (-0,9!). Talon seinustalla oli paljasta nurtsia sitä pitkin mä menin seuraavan rapun ovelle. Sitten me mentiin pöyrävarastoon, emolla on siellä pöyrä ja se teki sille jotakin, mut en mä tiedä mitä. Vähän kävästiin käytävillä ja sit vielä ulkona kävelin (ei ollut sitä valkosta nöyhtää!) ja sit emo kantoikin mut jo sisälle. Nyt vähän nukuttaa, mä taidan päästää emon koneelle ja meen ottaa päikkärit.

Heippa!

Emo oli kirjottanut mun kasvattajille tällä viikolla. Tänään oli tullu vastaus. Eli siis toihan oli se mun ihan eka koti jossa mä asuin pentuna. Mun oikea äiti Chami oli kuulemma nukkunut pois 14.1 2007 eli vaan päivää ennen mun 16-vuotis synttäreitä! Voi kurjuus, mä muistan vaan et äiti oli tosi pehmonen ja kaunis. Mut isä Ikarus on viel elossa. Isä on vähän yli 18-vuotta vanha eikä sil ole munuaisten vajaatoimintaa niinkuin mulla ja äidillä oli. Ja sit mulla on isoäitikin, elin isän oikea emo Helena joka on jo melkeen 21-vuotta vanha! Kyllä me vaan ollaa pitkäikäistä, tää mun suku.

Musta oli tosi kivaa, et emo kirjotti kuulumisia mun ensi-kotiin. Kun mullakin alkaa olla jo tota ikää. Mut minähän elän sit yli 20! Emo saa olla kuulemassa kun mä mau'un ulos ja jutustelen yöllä sen kanssa.

Muuten tuolla mun decossa olisi vielä muutama paikka vapaana.

En ole ehtinyt kuulumisia kirjoitella, emo ei pidä konetta auki,että minäkin ehtisin käydä täällä. Paljon olen emon kanssa jutellut, mutta ei se emo edelleenkään tykkää kun kerron asioitani yöllä, höh. Tämän ison talon kellareita ja käytäviä olen käynyt haistelemassa, kun ei tuolla ulkonakaan ole kiva olla, kylmää ja valkoista, tassut paleltuu.

Emo oli käynyt ostamassa uutta ruokaa paikasta-jossa-minua-piikitetään. Kuulemma pitää saada vaihtelua. Arvatkaapa maistoinko? Pitkältä jo haistoi, että nyt ei ole tutut muonat kupissa, en syö, anna tuttua ruokaa!:

Mauh!

Tänään kolathi postilaatikko niin kovasti, että havahduin torkuilta keittiöstä mikron takaa. Aristokatti-palkintohan se siellä! Isäntä oli kotona, mutta ei avannut pakettia, se vaan pyöritteli silmiään, jupisi jotain ja  meni puuron (yäk) keittoon, joten minun oli pakko odottaa että emo tuli kotiin ja avasi paketin. Olisin saanut sen kyllä itsekin auki, mutta emolla on paha tapa leikata terävät kärjet kynsistäni pois ja sitä paitsi on kivempaa katsoa vierestä kun emo tempoi pakettia auki. Ei sillä reppanalla ole edes kunnon kynsiä!!

Tälläistä kiva paketista ilmestyi. Tuollaista kätdanseria en olekaan ennen nähnyt, taitaa olla jokin uusi villitys. Pallon väri sointuu erinomaisesti vaaleanpunaiseen kuljetuskoppaani, vaikka väri ei olekaan kollimainen. Ruokaa ei ikinä ole kaapeissa liikaa, tuota merkkiä en olekaan vielä maistanut, meriherkkumaku saa veden kielelle.Sitten sain kivan karvaisen hiiren ja ihan oikeita kisukarkkeja. Toivottavasti emo hoksaa sitten antaa niitä minulle. Kiitos hirveästi Viisikolle ja heidän emolleen Annelle.

 

(emon huom: oikeasti tuo vanha pieru haistoi ruokapusseja, käpälöi hiiren heti sohvan alle, hätkähti pomppivaa palloa ja meni sitten mikron taa nukkumaan. On se riemukasta tuo 17 vuotta vanhan kissan elo!!)

Emo ja isäntä ovat olleet ihan hassuja tänään, puhuneet jostain syntymäpäivästä ja että olisin tänään vanha. Vanha? No, tietenkin olen vanhempi kuin eilen ja huomenna taas päivän vanhempi. En nyt ihan käsitä, että miksi yhdestä päivästä pitää vallan hölmöksi heittäytyä, ihan hirveänä niiden kaheleiden piti kuviakin räpsiä ja emo sanoi, että tänne pitäisi laittaa muutama. Tietysti laitan kuvia paksusta turkistani ja muhkeasta hännästäni (tehän tiedätte jo). Ja siis OIKEASTI haluaisin ulos ja tässä tuijotan ovea, josko se aukenisi rappukäytävään:

....ja kun se ovi ei aukea niin pitää vähän rääkäist- öh, maukaista vienolla äänellä vastalause (isäntä sanoi, että kuvassa näytän siltä kuin sähähtäisin, mutta vaan hiukan korotan tuossa ääntäni):

"Nuuuuh, nuuuh. Hmmmm...."

"Pöh, haitallista säteilyä, turkki hilsettyy, vie se vehje muualle!"

Minähän olen kissana melko "tottunut" näihin pesusessioihin, kun kerran kastun niin eipä sille mitään voi, vaan annan sitten emon hieroa turkkia. Minua on pesty joka vuosi kerran, ns. "Joulupesu" ja silloin jos olen ollut tosi likainen. Emolla on tapana istuttaa minut isoon, leveään sankkoon ja kastella minut sieltä käsin. Minulla on aina tassut tuossa reinalla, mutta kuvaan en ollut vielä ehtinyt niitä laittaa.

Minulla on melko vedenkestävä pintakarva, emon on aina hierottava turkkiin eläinshampoota, jotta turkki puhdistuisi. Emo ei ikinä kastele päätäni, ei ole hyväksi jos kissan korviin menee vettä tai ihan nenuliin asti! Leuan alta kyllä pestään, minä kun saan aina kaulurin karvoja suuhuni ja kauluri likaantuu helposti. Minähän en niin välitä vaikka minua ei pestäisikään, osaan kerran kieltäni käytellä!! En yhtään tykkää kun vesi saa paksun turkkini noin liiskaan ja muhkea häntäni näyttää ihan kamalalle.... Ainoa hyvä puoli tässä on, että emo kietoo minut pyyhkeisiin ja sieltä minä kurkistelen; pyyhkeen liepeen alta isännän sylistä. SE on kivaa.  Emo myös kuivaa minut kun kerran kastelikin. Joskus nuorempana minulla oli  kauheita tappeluita sen hurisevan ja puhaltavan pedon kanssa, jota emo kutsuu fööniksi.  Näin vanhempana se ääni ei kuulu enää niin kovasti ja olen huomannut, että se kuivaa turkin tosi nopeasti.

Pitää tankata, että jaksa taas maukua ja jutella emon kanssa! Minulla on pari muutakin juomapaikkaa, mutta tämä kylppärissä oleva on paras, aina tuoretta vettä kupissa! Minulla oli muuten hurjan nopsa kieli, mutta ei emon olisi tarvinnut tätä kuvaa laittaa galleriaan.... on jotenkin niin nolon näköistä olla kieli ulkona....

Olen siis virallisesti Lokikollien  vuoden 2007 Aristokatti ja seniori lähes 17 vuoden iälläni. Ikä tosin ei tunnu missään, edelleen komentelen emoa kuten kymmenen vuotta sitten. Viime yönäkin herätin kaksi kertaa ennen kuin asetuin jalkopäähän. Pitäähän sitä nyt varoittaa, et nyt minä tulen, et liikauta niitä ylisuuria koipiasi!

Ajattelin tuon arvonimen saatuani, että pistän ensi tammikuussa arvonnan pystyyn syntymäpäiväni kunniaksi, eli 15.päivä kun virallisesti täytän 17 vuotta. Ihan vain emon kustanuksella tietysti!

Onnittelut myös Maxille Lokikolli 2007 tittelistä!

Pitkästä aikaa sain vallattua näppiksen emolta, tosin ei emokaan ole kovin usein ollut tässä koneen ääressä, on vaan iltasella nukahtanut sohvalle. Mutta, mutta.....emäntä on ilmoittanut minut "Lokikolli" kilpailuun! Viimeinkin saan ansaitsemaani arvostusta ja ihailevia katseita, ah! Tietysti kisassa on nuoria ja pahantapaisia kollipoikia, mutta neiteihin vetoaa kyllä parhaiten minunlaiseni vanha ja charmikas aristokatti (emon isotädin minulle antama hellyttelynimi). Ilmoitan heti kun kisa aukeaa ja arvon neidit saatte mennä äänestämään minua. Laitan tähän vielä kuvan jolla osallistun kilpailuun, kuva on otettu samalla reissulla kuin aikaisemman käpälöintini kuva, muttä tässä kuvassa näkyy hyvin kauniit siniset silmäni, komea kaulukseni ja silmänteräni, muhkea puuhkamaisen pehmeä häntäni: 

Emäntä teetti bloginappinsa minun kuvastani! Tosi tyylikästä emolta. Kuvassa minua kyllä oikeasti vähän tuo kuvan otto vähän ärsyttää. Mutta olen hyvinkin mietteliään näköinen. Ah, miten egoani hivelee tieto, että kuvani levittäytyy pitkin nettiä kaikkien ihailtavaksi :) Kiitos kaikille "faneille"!!

Kas tässä minä, kulmakunnan kuningas tutkin valtakuntaani ja pidän alaiseni kurissa ja nuhteessa! Valtakuntani vartioiminen pitäisi kyllä suorittaa joka päivä ja vähintään kaksi kertaa, mutta on ollut niin kurjia ilmoja pitänyt, että olen tyytynyt tutkimaan pihapiiriä ikkunasta käsin ja haistellut tuulia tuuletusikkunasta.

Eilen kyllä kävin isännän kanssa hakemassa maitoa huoltikselta. Minulle passaa lähteä yöllä liikenteeseen, yöllä hajut tuntuu vahvempina ja tulee sellainen salaperäinen olo..... MAUH!!!  Silläkin reissulla tuli tassunpohjat märiksi. Emäntä siinä höpisi jotain hiekasta märissä tassuissa ja ehdotti tassupyykkiä, mutta tuijotin sen verran tuimasti, että antoi olla!

Voi kun tulisi vähän lämpimämpiä kelejä! Mikron takana on kuitenkin hyvä nukkua.....

Nytpä on hyvä kirjoitella kun emäntä on reissun päällä. Muistaakseni emäntä puhui jotain omasta emostaan, eli varmaan ne vanhemmat ihmiset joiden luona olen pitkään asunut emännän kanssa. Oikeastaan on ihan kiva kun emäntä ei ole kotona, saan isännän kanssa nukkua leveässä pesässä kaikessa rauhassa pitkälle aamupäivään. Välillä pitää maukasta, kun tekisi mieli mennä haistelemaan pihalle hajuja. 

Ruokaan vaan on tullut joku kumma sivumaku, olen nähnyt että isäntä on lisännyt jotain jauhetta ruokaan. Onkohan se emännän ketale käskyttänyt isäntää laittamaan ruokaan jotain inhottavaa lääkettä...? Asiaa sietää tutkia!!

Nyt se emäntä tempun teki! Ja kaksikin!

Ensin vei eläinlääkäriin ja sitten vielä antoi kirjoituskiellon pariksi päiväksi kun muka "kisu on varmaan vähän kiukkuinen". Hei, en kai, miksköhän?! Ensin sellainen inhottava metallikapistus laitettiin rintani päälle ja sitten paineltiin masua ja jalkoja. Tuijotettiin silmiä ja kaiveltiin korvia. Ja tökättiin piikki reiteen! Siitä inhasta piikistä tuli tosi hutera olo, onneksi sain mennä taas turvalliseen koppaan. Sitten en oikeastaan muistakaan mitään, ennenkuin heräsin taas kopassa.

Lääkäri puhui emännälle jotain komplikaatioista nukutuksessa, mutta en niin välittänyt ihmisten höpinöistä, tärkeintä oli nyt vaan päästä huitsin nevadaan tästä kamalasta paikasta! (emännän huom: kissan hengitys pysähtyi nukutuksessa ja sille jouduttiin antamaan heräte, ennen kuin siirtyi ajasta eteenpäin).

Kidutus kumminkin on jatkunut, emäntä on tunkenut ruiskulla suuhuni jotakin kamalaa valkoista tököttiä, jota kutsuu antibiootiksi. Minulla kuulemma on ientulehdus (kunnon kissa ei ketään päästä suutansa ronkkimaan hammasharjalla!). Se maistuu ihan kamalalle, pistää suun ihan sylkyiseksi ja kaiken lisäksi pistää oksennuttamaan. Vain ihmiset voivat keksiä tälläisiä kamalia kidutuskeinoja! Olenkin pari päivää ollut hieman väsynyt ja järkyttynyt, mutta eiköhän se tästä ala taas rullaamaan.

Tänään oli hieno aurinkoinen päivä tassutella nurtsilla. Koetin olla niin kamalasti tänään maukumatta, kun kerran oli äitienpäivä ja emäntä on minulle vähän niinkuin emo. Laitan tähän ihanan auronkoisen kuvan, se on tosin viime kesältä, mutta kyllä se arska mukavasti lämmitti masua! (hyvästi näkyy torahampaani ja vaaralliset, teräväkyntiset tassuni valmiina iskemään....)

Mauuu!! Miaauu! Mäyyy! Maauuu'uuuh!

Haluan siis nyt heti, oikeasti ulos! Siellä on ilta, tuoreita tuoksuja! Joku, nyt heti, haluan ulos! Vätykset!!

MAUU'UUH!!

Oltiin tänä aamuna emännän kanssa ulkona. Oli aika kurja (tai siis emännälle ei myönnetä, kun kerran ulos halusin) ilma. Maa oli märkä ja tuli pisaroita alas. Sain muutaman ruohonpätkän syötyä, tuntuu masussa olevan karvapallura, jospa saisin sen oksennettua vaikka emännän matolle....

Sisälle tultua emäntä ei tällä kertaa pessyt tassuja, miten mukavaa. Olin kyllä aika väsy, menin saman tien nukkumaan.  Nyt vähän havahduin, että sain tassuteltua koneelle. Pitänee jatkaa unia, siellä taitaa vieläkin sataa.

Meni kurja emäntä pesemään tassuni lavuaarisa kun tultiin ulkoa! Että mokoma kehtaakin! Lavuaarin yllä vaan vettä tassuille, eihän siinä saanut edes väännyttyä pois sylistä, vaikka haroin kynsillä (oli tylsät kun oli juuri leikattu kärjet pois) ja märisin. Nyt ne on vielä märemmät kuin sisäälle tultaessa! Mutta ei, kun minä muka sitten karistan kaikki roskat sisälle kun tassut kuivuvat niin ne muka täytyy pestä.... hö, kyllähän minä ne itsekin olisin saanut pestyä.

Oli muuten kovan maukumisen takana että emäntä ylipäätän tajusi viedä minut ulos. Luulin jo, että koulutus on suoritettu, mutta jos hetkeksikin päästää narua liian pitkälle, niin sitten ollaan tuntitolkulla koneella tai kirjan ääressä tai tehdään jotain käsitöitä, ettei minua, suloista, pörröistä ja hyvin kilttiä kisua edes silitetä tai paijata. Siis juuri silloin kun minä silitystä kaipaisin. Melko hyvin emäntä tajuaa mitä haluan. Vessassa ei tarvitse enää NIIN kauaa maukua kun hän tulee vaihtamaan vesikuppiini veden.

Laitan tähän vielä kuvan viime kesältä kun olimme ulkona. Jostain syystä emäntä ottaa aina kirjan mukaan. Minä muka kävelen niin hitaasti ja jään unelmoimaan pensaikkoon, että ehtii lenkillä lukea. Minkä sille voi, että pitää suorittaa tärkeitä haistelutöitä?!

Emäntä tuli herättämään ja höpisi jostain blogista ja, että minulla olisi siellä sivu ihan itselleni. Olin aluksi unenpöpperöisenä hieman ärtynyt ja käänsin vain kylkeä, mutta raikkaan ulkolenkin jälkeen ajattelin nyt sitten tulla kurkistamaan, että mikä on homman nimi. Ja tämähän on mukavaa, voin ihan vapaasti kirjoitella mitä pöljää emäntä on keksinyt ja laittaa vielä kuvia omasta, komeasta persoonastani.

Oli hämmästyttävän tyylikästä emännältä (!) laittaa oman sivuni nimeksi virallinen nimeni. Kuulun siis Jojon-kissoihin ja lähtöisin olen Espoosta. Äidin luona olin teini-ikään (eli puolivuotiaksi) asti, mutta jälkeenpäin en ole sukulaisiini törmänyt. Tietysti näyttelyissä, mutta emäntäni ei suostunut, huoh... ja niin komea kuin olenkin... Olen siis rotukissa (pahat kielet kutsuvat minua "rotuhässäkäksi", alentavaa, raapaisu heille), tarkemmin sanottuna pyhä birma. Emäntäni kävi valmiiksi muokkaamassa kuvia, joten saatte ihailla komeaa kauluriani ja säihkyviä silmiäni, täällä varmasti liikkuu joitain pehmytturkkisia mirrejä, joilla on silmää komealle, charmikkaalle kissaherralle (valitettavasti emänän täytyy muistuttaa kollia, että se on leikattu, 16-vuotias ja päälle päätteeksi värivirheitä tassuissa)..... mokomakin!!!

Tässä kuitenkin tulee nuuhku-kuva. Aika hassu minusta, upea häntäni ei näy kunnolla, täytyy käskeä emäntää katsomaan parempia kuvia.